Muutama päivä kaljuutta takana ja minä jopa nautin. Ei tunnu hirvittävän pahalta, vaan oikeastaan omalta. Kuten jo aiemmassa postauksessa taisin mainitakin, niin todentotta, olen joskus haaveillut klanista päästä, mutta toki se olisi silloin ollut oma valinta, ei sairauden valitsemaa. Päässä rehottaa vielä pikkuruinen siili, mutta ajeltava se on, koska kaljuja länttejä näyttää ilmestyvän päähnahkaan päivittäin ja läiskäpää ei ole nyt uusi musta. Julkisilla paikoilla olen "esiintynyt" toistaiseksi huivi päässä, mutta ehkä klanidebyyttikin jossain välissä tulee kyseeseen. Hain myös peruukin peruukkiliikeestä, kun sen kerran sai ostaa. Mukavaa ja asiantuntevaa palvelua ja opastusta sain liikkeestä, sen lisäksi, että peruukkeja sai kokeilla niin paljon kuin huvitti. Vaihtoehtoja oli toimiston perukoille unohtuneesta harmaatukasta villiin punatukkaan. Varmaan viisi tukkaa kävi päässäni, kunnes päädyin valitsemaani aika omanlaiseeni tummaan puolipitkään peruukkiin. Peruukki tuntuu kyllä ihan hyvälle päässä, istuu ja näyttää ihan nätille, mutta jotenkin hassu tunne se päässä kuitenkin tulee. Mutta onpahan vaihtoehtoja, pitänee ottaa siltä kannalta. Ja ainahan sitä voi vähän muotoilla, viimeistään sitten, kun pääsen taas tapaamaan kampaajaystävätärtäni, jolla on kokemusta peruukkien muotoilusta meidän rintasyöpädaamien parissa<3 Tuntuu kuitenkin, että tämä on isompi muutos muille, kuin itselle. Perheenjäsenet sivelee päätä ja vähän vielä ihmettelevät muuttunutta olemustani, muu maailma on vähän ymmällään, sillä eiväthän kaikki tiedä, että sairastan- tai no nyt saattavat jo tietääkin... ;) Ehkä tässä on itselle tätä muutosta nyt ollutkin kahden kuukauden verran, joten voihan se olla, ettei siinä enää yksi tukka paljon paina siksikään.
Tokan sytostaatin sain tämän viikon alussa ja täytyy kyllä sanoa, että olo on ollut huomattavasti parempi kuin eka kerralla. Mä niiiin toivon, ettei ainakaan menisi vointi sellaiseksi kuin viimeksi. Jaksoin jopa käydä tänään kävelyllä tärkeän ihmisen kanssa ja
pidemmällekin olisi jaksanut- no, ainakin pää olisi jaksanut- mutta täytyy koettaa tätä kroppaansakin muistaa, ettei vaadi siltä tällä hetkellä enempää kuin mihin se pystyy. Suolentoiminnalla näyttäisi olevan iso merkitys asiaan, sillä nyt on vähän paremmin sen suhteen ja uskon sen olevan iso osa parempaa vointia, kun suolenmutkaan ei jää ylimääräistä kuonaa kroppaa kuormittamaan. Että mikäli ko. vaivoja on niin Laxoberonia tai Pegorionia mars apteekkiin ostamaan! (naurattaisi tämä suoliasia, jos se ei olisi niin totta)...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti