Täällä punoitan, kuin rapu konsanaan noista hemmetin kortisoneista ja olo on jotenkin ällön "pumpulinen". Jotenkin nuo kortisonit tuntuu vielä ällömmille kuin sytostaatit, mutta uskollisestihan ne pitää hoitokertojen yhteydessä napsia. Eniten kuitenkin jonkinlaista ihmetystä on aiheuttanut se, että tukka tippui päästä ja haluaa sitten kuitenkin kasvaa tuota syöpähaituvaa laikukkaaseen päänahkaani. Mulla on aina ollut todella paksu kuontalo ja hiukset- kuten myös muidenkin karvojen kasvuvauhti on ollut melkoista huippuluokkaa kautta aikojen tyyliin, jos aamulla sheivaat, niin muutaman tunnin päästä jo sänki rehottaa esim. säärissä. No karvan kasvuhan ei ole toki tyrehtynyt muissakaan kehon osissa, kuin päässä, mutta hidastunut se on (mikä on sinänsä positiivista;). Mutta siis hiuksiin. Jätettiin ensin päähäni pieni sängen poikanen, mistä oikein tykkäisinkin, mutta kuten jo jossain aiemmassa postauksessa taisinkin mainita niin laikukashan tuo päänahka on kokokaljuläikkineen. Niinpä ajeltiin koko kalju noin viikko sitten, mutta karvaahan alkoikin pilkottamaan jo pari päivää sen jälkeen. Mitä ihmettä? Tuo syöpäkarva on vielä niin hentoista, etten sitä kyllä kauaa kykene katselemaan, vaikka lähinnä oleskelen täyskaljuna vain täällä kotosalla ollessani. Väritönkin tuo päänahka on, etenkin kun ilmeisesti lääkkeistä johtuen tuntuu, että naama ottaa enemmän väriä tuosta silloin tällöin pilkistävästä auringosta, kuin ikinä. Olenkin koettanut oleilla pihalla ilman hattua aina hetkiä kerrallaan, jotta väriero ei olisi niin suuri ja toki aurinkorasvalla varustettuna. Mutta aurinkoakin on saanut lähes metsästää tänä kesänä, ja mikäli se paistaisikin, niin siitä huolimatta pihalla saa värjötellä vilttiin ja villasukkiin kääriytyneenä. Osaksi paleluni taitaa kyllä johtua näistä loputtoman rasittavista kylmä-kuuma vaihteluista, mitkä ilmeisesti johtuvat sekä näistä meneillään olevista lääkityksistä, mutta myös estrogeeni-lääkkeen tauolla olosta.
Mutta siihen eloonjäämispakettiin, joka olennaisesti liittyy tähän kaljuna olemiseen, hikoiluun ja kropan ihon ja nenän kuivuuteen, mutta itsensä hoitoon muutenkin. Käyttämäni kosmetiikka on ollut jo pitkään 80-90%:sti ekokosmetiikkaa, koska mitä enemmän olen etsinyt ja löytänyt tietoa kosmetiikan myrkyistä, sitä enemmän vastenmielisyys perusmarkettikosmetiikkaa kohtaan on virinnyt- ja siis jo ennen syöpää. Ja nyt tämän syövän kanssa haluan olla yhä tietoisempi valinnoistani, mitä suuhuni laitan tai mitä tuotteita kropalleni käytän. Toki eko/luomu maksaa, ja pennosia lasketaan ajoittain myös tässä taloudessa, mutta silti koetan priorisoida sekä itseni, että perheeni hyvinvoinnin edelle. Ja luomukosmetiikkaa saa melko edullisesti jo esim. ihan perus Prismasta, mikä on hyvä asia- kiittäkäämme valveutuneita sisäänostajia!
Päänahka näyttää kuivuvan kovaa kyytiä ja alkaa näytää ikävälle, jos sitä ei rasvaile. Itse olen käyttänyt aloevera-geeliä, mikä myös kivasti viilentää hetkellisesti päänahkaa- ja voihan sitä käyttää muuallekin kroppaan ja jopa haavoja parantamaan. Kuulin myös yhdeltä tutultani, että aloe vera- juoma oli tod.näk. vähentänyt tutun äidin iho-oireita sädehoidon aikana, ja aionkin kokeilla ko. kikkaa kunhan sädehoitojen aika koittaa hamassa tulevaisuudessa. Lisäksi silloin tällöin pesen päänahan shampoolla, laitan hoitistakin joskus, vaikka en tiedä onko niillä mitään vastetta päänahan hoidolle. Myös tuo babyoil on löytänyt tiensä kuivan kropan ihon lisäksi päänahkaani sulostuttamaan silloin tällöin- mikä on hyväksi vauvan iholle, täytyy olla sitä myös syöpähenkilölle;).
Nenän limakalvot taas kuivuivat ekan sytostaatin myötä kipeiksi, ei ehkä ihan haavaisiksi, mutta kipeiksi silti. Taisin löytää Europadonnan keskustelupalstalta vinkin tuohon 100%:n n seesamisiemenöljyn hankkimiseen ja se kyllä on pitänyt oireet loitolla enenmmän kuin hyvin. Aloitan yleensä sen niistämisen ennakoivasti pari päivää ennen sytostaattia, oireiden minimoimiseksi. Seesaminsiemenöljy ei ehkä sovi kaikille, siis jos olet allerginen ko. siemenille, joten apteekista löytyi muitakin hyviä vaihtoehtoja. Valitsin itse kuitenkin tuon suihkeen, koska siihen ei ole lisätty mitään ylimääräistä.
Hikoiluun ei sinänsä auta, kuin löyhyttely lähimpää löytyvällä lehden tapaisella, mutta talkki on hyvä oheisapu hikoiluun ja siitä mahdollisesti johtuviin odööreihin. Tuo Lushin talkki tuoksuu miedosti ja on ihan suosikkini, mutta esim. apteekista saa huokealla hajustamatonta talkkia avuksi hikoilun estoon. Dödöäkään ei tarvitse välttämättä kun tupsuttelee itsensä talkilla, vaikka ihmisten ilmoille lähtiessä sitä en mistään hinnasta jättäisikään pois;D Mutta sellaista tänään. Jaksakaa siskot hoitaa itseänne kaikesta huolimatta. Kosmetiikka ei ole välttämätöntä, mutta joskus siitäkin on kiva repiä iloa päiviin ja jaksamiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti