Mahtavaa, sytostaateissa on nyt puoliväli ohitettu, mikäli hoitosuunnitelma tulee etenemään alkuperäisen suunnitelman mukaan jatkossa! Jotenkin huojentunut olo, vaikka sitten toinen puoli on taas kerran näin lääkkeen jälkeen sitä mieltä, että toinen sytopuolikas (joka kestää lokakuun loppuun) tuntuu pitkälle ajalle. No oikeasti ei ihan hulluna tunnu, mutta olen huomannut ennekin, että lääkkeiden jälkeisinä päivinä kaikki hoitoon liittyvä tuntuu takkuiselta. Samoin tulee tunne, että miksi minä, miksi tämä syöpä on mulla, mitä tekemistä mulla sen kanssa on. Lääkkeestä selvittynäni, eli noin viikon päästä nuo ajatukset ja tunteet viimeistään hellittävät ja olen jaksanut olla yllättävän positiivinen (olen kyllä siitä jo tainnut jossain kohdassa mainitakin.) Positiivista on myös se, että alunperin luulin seuraavan magneetin ja lekurin olevan vasta syyskuussa, mutta ne ovatkin jo kahden viikon päästä, jee! Väliaikatietoja on kiva saada, kun sytostaateissa käyminen on kuitenkin lähinnä sitä lääkkeen ottamista, vaikka ihania hoitajia mulle on aina sattunut lääkkeenotoille, joiden kanssa on ollut kiva jutella niitä näitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti